Maalari koskettaa siveltimellään pintaa tuhansia kertoja. Vaikka pyrkimys on toistaa kosketusta samanlaisena, ei yksikään jälki ole samanlainen kuin toinen. Kosketukset sulautuvat toisiinsa muodostaen väriliukuman, väreilevän ja hengittävän, tuntemuksen materiaalittomuudesta. Metodin tarkoitus oli löytää meditatiivinen maalaamisen tapa, jossa oleellista ei ole kuvan rakenne (aihe, sommitelma, todellisuuden illuusion luominen) vaan ainoastaan kosketus ja sen mantramainen toistaminen.