Galleria Huuto, Helsinki, 2025
Ajan kuluminen todentuu asetelman ylitse pyyhkiytyvässä valokaistaleessa. Valo paljastaa muovisia hedelmiä, tyhjiä ja täysiä astioita, ryppyjä pöytäliinassa, kunkin vuorollaan. Samalla todentuu asetelman seisahtuneisuus. Odotus.
Mutta vaikka aika kuluu vääjäämättä, muovinen hedelmä ei näivety koskaan.
Oli aika, jolloin odotin vain iltoja. Päivällä valo oli niin kovaa ja terävää, että sattui. Illan hämärä taas pehmeä ja turvallinen. Kuitenkin lopulta koitti aina uusi aamu. Olisiko se tällä kertaa toisenlainen?

