Tuomo Laakson maalausten aiheet on karsittu muutamiin maalaustaiteen
ikivanhoihin arkkityyppisiin elementteihin : pääkallo, liina, hylly, valo. Myös
Laakson huolellinen ja tarkka maalaustekniikka perustuu vanhaan traditioon. Ja
taiteen suureen tarinaan ne liittyvät nöyrästi, kun Laakso omiaan rupattelematta
kohdentaa kaiken taitonsa ja huomion tähän karsittuun, mutta merkityksestä
täyteen. Laakson maalausten jokainen neliösentti on olemassa yhtä hiljaa, yhtä
intensiivisesti. Tämä olemassa oleminen näyttää jokaisella kohdallaan tarkasti
jotakin, josta arvaamme että tässä näkyvän takana vasta on se varsinainen asia
– kaiketi se sama olemisen mysteeri, jota on aikanaan yrittäneet tavoittaa niin
monet erilaiset maalarit, kuten Chardin, Malevits tai Rothko.
– Pessi Rautio (2015)